Halpa kitara vaimolle mustaa

halpa kitara vaimolle mustaa

Copyright ©, Muusikoiden Net ry. Palaute Käyttöehdot Rekisteriseloste Netiketti Mediakortti 0. Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Keskustelualueet Lisää kirjoitus aiheeseen Haku. Eli nyt kun ollaan soitettu halvalla kitaralla, ja tää taitaa jäädä pitkäaikaisemmaksi harrastukseksi, niin totesin että nyt tarvitaan oikea vehje! Nyt lähinnä kaipailen mielipiteitä, mihin kannattaa pysähtyä, ja miten tunnistaa hyvä kitara.

Soitan pääosin heviä vitos-soinnuilla. No esp on hyvä niinkuin otsikossa mietitkin. Enkä epäile etteikö nuo isonumeroiset ltd: Eipä nuista mitään voi oikein sanoa. Molmmat on made in aasia ja veikkaan, että hyvinkin erinlaisia laitteita. Joten mene ja testaa. Osuiskohan tämä kohtuullisesti noihin vaatimuksiin http: Jos joku heittää jotain myynti-ehdotuksia, niin tiedoksi että PK-seudulla asustan, ja millään postilla en kauppaa käy: Löyty epin stankku ja 7 kielinen cort.

Rauhakseltansa kun selaat niin jo alkaa löytymään. Muita värejä kun perus tylsää mustaa löyty sitten tokaitakin. Tuossa ois myös palautuksiakin tulossa: Loistavia kitaroita eivätkä ole hinnalla pilattu. Nyt tuli jo sen verran ammatti-jargonia, että en ymmärtänyt juuri mitään. Ehkä jäi joku vielä puuttumaan. The only true wisdom is in knowing you know nothing. V   Vielä alleviivatakseni, ne ovat eri merkkejä.

Siinähän on torilla juuri aloittajan haluama kitara: Tokai - tietämättä tuosta ilmosta - kun kyseli vieläkö mulla on tonninen LTD myynnissä mikä meni jo. Mulla on tietenkin musta Tokain sarjanen öljytyllä kaulalla ja eben-otelaudalla.

Vakiomikit on vähän tuhnut mutta näillä näkymin en vaihda, koska jos haluan kirkuvampaa lespasoundia, niin valitsen seinältäni jonkun toisen lespan. Noilla vakiomikeillä tuo Tokai on täydellinen ainakin kaikkiin goottimeininkeihin ja mikit vaihtamalla mihin vain.

Itselleni täydellinen soitettavuus - tosin pahuksen painava, mikä sekin vain kiehtoo. Ja juuri se paksun täyden puun vahva tumma akustinen soundi - ei mitään vitun hunajaa, vaan lämmintä tummaa verta kaulan laskimoista. Itsetietoisen ja massasta erottua haluavan hevihemmon ja miksei -gimmankin ehdoton valinta no kyl mä aidon Gibsonin Black Beautynkin huolisin - vinkki, jos joku haluaa lahjoittaa tai vaihtaa vaimon Nopsa-fillariin.

Miten vaimon vaihtaminen fillariin liittyy Black Beautyyn? Miksi et ostaisi ihan oikeasti parempaa kitaraa, jos kerran ihan oikeasti parempaa kitaraa etsit? Tässä on kyllä asiaa. Mielestäni ei ole mitään järkeä vaihtaa tuota nykyistä samanhintaiseen vastaavaan jos on parempaa soittopeliä pyydystämässä. Itse ottaisin sinun asemassasi tuon Gibsonin studio-LP: Hyvä on hinta, ja matkahuolto kuskaa parilla kympillä ympäri Suomen. No ensinnäkin aloittaja haluaa mustan paulin jollainen tuo F50 ei ole.

Onko tällainen kitara hankala koota? Tuleeko kitarasta edes millään asteikolla hyvä näillä osilla vai olisiko vain fiksumpaa ostaa saman hintainen, jo valmiiksi kasattu, uusi kitara? Ja kysyn vielä samalla senkin että millä kitara kannattaa pinnoittaa? Mulla on Sunsmilen kitara kitistä kasattuna, voisi olla vaikka sama valmistaja kuin noilla Bentoneilla.

Ihan toimiva peli siitä tuli, tosin kaulaa ja kaulataskua hiema sovittelin ja jonkinverran oikaisin ennen asennusta liimakaula. Tohon kittiin vaihdoin mikit ja elektroniikat sekä laitoin suoraan luisen satulan. Muuten mentiin alkuperäisillä osilla ja ihan toimiviksi ovat osoittautuneet.

Sama varmaan myös tuon Hb: Suosittelen kittiä, jos nautit myös kasaamisesta. Muuten varmaan varmenpi valinta on vaikkapa alukupään Pacifica. Tässä pakollinen brassailukuva ; Toi talla meni vähän suorempaan, kuin oppikirjan mukaan pitäisi, mutta intonaation sai säädettyä melkolailla kohdalleen noinkin.

Vesipetsiä ja SP-elektroniikan myymää pu-lakkaa paukkupullosta pinnassa. Noita T-kaupan settejä en ole testannut, mutta hinta ei tosiaan päätä huimaa, kiinnostais itseä kyllä toi sg-versio. Noissahan on vielä sähköt vedetty pikaliittimillä, joten ei tarvitse edes juottaa mitään jos setin omat sähköt vaan kelpaa itselle.

Maalien poisto oli aivan perkeleestä, mikään aine ei toiminut, ainoastaan mekaaninen hionta ja joissain kohdissa kuumailmapuhallin, mutta sekin jätti sitten epämääräisiä jälkiä puuhun ja liimasaumat rungossa alkoi elää.

Kyllä siitä vielä soittopeli tuli, mutta aikaa meni. Jos ainoa motiivisi on saada pienellä investoinnillä hyvä soitin, niin rakentaminen ei välttämättä kannata. Kun tietää tarkkaan mitä etsiä ja osaa valikoida niin eurolla voi saada käytettynä yllättävän hyvän kitaran. Sen sijaan jos mielletään tämä projekti mukavaksi harrasteluksi, jossa vaivannäön jälkeen sinulle jää kaupanpäälle mahdollisesti ihan pätevä soitin niin mikä ettei.

Varaudu kuitenkin siihen, että 69 euron kustannusten sijasta lopullinen budjetti nousee kevyesti yli satasen. Omien kokemusteni mukaan jos huokealta näyttävään alkuinvestointiin laskee aivan kaiken lähetyskulut, maalit, osia, työkaluja, paljon autolla ajelua niin loppusumma saattaakin olla helposti aivan muuta.

Vaikka minulla ei ole kokemusta Thomannin rakennussarjoista niin tämän hintaluokan vehkeissä asiat eivät yleensä mene niin että lyö läjään viidessä minuutissa ja sitten keikalle. Tulet kohtaamaan puuosissa useita pieniä trimmaamisen kohteita josta kyllä selviät kunhan perehdyt etukäteen mitä olet tekemässä ja olet työskennellessä huolellinen. Apua saa googlaamalla ja täältä. Jos yhtään on sellainen olo että jaksat nähdä vaivaa niin anna mennä! Saat yksilöllisen soittimen ja samalla opit paljon kitaran rakententeesta ja säätämisestä.

Lue tämä ketju niin saat kuvaa halpisrakennussarjojen mahdollisista kauneusvirheistä http: Jos tilaat kaksi samaa sarjaa niin toinen voi olla todella siisti ja toinen paljon vaativaa korjaamista edellyttävä. Basso on jalo soitin. Kasasin kaverille juuri hiljakkoin tällaisen halpis- setin ja siitä jäi vähän huono fiilis. Puuosat oli lähes ok näköiset ja hardware melkein menettelee yksi takatallapalan korkeussäädön kuusiokolo suti tyhjää , mutta se kaula.

Kaula oli, kuin vuoristorata, eikä raudan saatö vaikuttanut, kuin maksimissaan 9- nauhasta kaulaan päin. Oli hankala saada kitara soimaan nauhasta tallaanpäin ilman, että jätti kielet luokattoman korkealle.

Ja "eipä sitä nyt edes pinnoiteta" pojille se vain kuulemma meni ja alkoi olla vähän kiire. No, pojat saivat hätäseen kasatun ja säädetyn pelin, mikä oikeasti soi melko kuolleesti, oli raskas soittaa ja ylöspäin kaulalla mentäessä oli pätkä lähes soittokelvotonta aluetta. Onhan se ihme, jos tällaisella soittimella harrastus lähtee kiitoon. Minä kuljen, Herra ohjaa! Öljyt tai petsit ei paljoo auta, tulee kolhuja   Basisti, ei siitä mihinkä pääse Kolhut muualla kuin kaulassa on kyllä ihan makuasia.

Jotkut jopa ostaa valmiiksi kolhittuja. Itse en alkaisi tuollaiseen halpissarjaan suihkuttelemaan monia maali- ja lakkakerroksia ja hiomaan niitä, johan siinä menee pinnoitteiseen enemmän rahaa kuin itse sarjaan.

Ennemmin käyttäisin ne rahat parempiin virityskoneistoihin tai vaikka mikkeihin. Puuöljy ja vaha suojaa ihan riittävästi puuta likaantumiselta. Likaantumiselta kyllä, mutta ei tosiaan kolhuilta. Joo, tuleehan siihen basswoodiin helposti relic-lookki, mutta tykkääkö siitä, se on makuasia. Plus se on aika persoonattoman näköistä: Thomannin myymä telesetti on ainakin saman hintainen kuin siitä myytävä valmiiksi kasatut telecasterit.

Ainakin joillakin väreillä saa molempia 69 euron hintaan, siis kittiä ja valmista kitaraa. Myös monella muulla aasian merkillä on saatavilla erilaisia kitaranrakennuskittejä, esimerkiksi Sunsmile. Näillä voi monesti olla jopa valmiiksi kasattu halvempi kuin se rakennussarja. Vaikka se valmis olisi tehty siitä samasta sarjasta.

Ei niissä tosin ihan älyttömia hintaeroja monesti ole, mutta saataa olla kuitenkin. Rakennussarjoissa kannattaa muistaa myös se, ettei ne välttämättä tule valmiiksi ihan pelkällä ruuvimeisselillä.

Mikäli on kuitenkin käytössä hieman puutöihin tarvittavia työkaluja ja tiloja niin sitten asia on jo aivan toinen. Tosin jos soitinrakennusta haluaa alkaa harrastamaan tai kokeilla on tällainen varmasti ihan hyvä ja edullinen ratkaisu ensimmäiseksi kitaraprojektiksi. Maksaahan myös erilaiset soitinrakennus kurssitkin jonkun verran ja siihen päälle kaikki materiaalikulut. Niissäkin voi varmasti tällaisia rakennussarjoja kasata ja saattaa eri kaupungeista löytyä sellaisiakin puuverstaita joilla voi käydä hyvinkin halvalla tekemässä pieniä hommia.

Varmasti kaikki hyvät soitinrakentajat ovat tehneet enemmän tai vähemmän sutta ja näin se menee jokaisessa oppimisessa oli kyse sitten soittamisesta, kitaran rakentamisesta tai jostain muusta. Jos meinaa oikein hyväksi soitinrakentajaksi niin silloin on yleensä myös kiinnostunut muustakin puutöihin liittyvistä jutuista.

Kaikki ei ole kuitenkaan puutöissä yhtä hyviä, vaikka niitä paljon tekisivätkin. Samoin on soittamisessakin, mutta toki kaikessa kehittyy jos vain on halua ja mielenkiintoa tarpeeksi.

. Näillä voi monesti olla jopa valmiiksi kasattu halvempi kuin se rakennussarja. Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin yleispätevä C-profiili. Soittimen kaula taas on tehty aasialaisesta natosta. Eipä nuista mitään voi oikein sanoa. Koskapa aina tahtoo tulla pieniä mutkia matkaan ja siksipä jos sen kitaran tekemisen on aloittanut sillä asenteellaettä "teenpä tällaisen halvan ja kohtalaisen kitaran" niin lopputulos on vielä huonompi.

Itse ottaisin sinun asemassasi tuon Gibsonin studio-LP: Hyvä on hinta, ja matkahuolto kuskaa parilla kympillä ympäri Suomen. No ensinnäkin aloittaja haluaa mustan paulin jollainen tuo F50 ei ole. Toinen juttu on ettei se kitaran laatu ja hyvyys ole niin yksioikoinen asia, että sen voisi noin vain tyhjentävästi selittää muulla kuinhintalapulla. Aloittajahan itseasiassa aloitusviestissään kysyi että mistä sen hyvänkitaran tunnistaa ja siihen ei ole vielä kukaan vastannut.

Minusta ulkonäkö on ihan selkeä laatukriteeri, jonka jokainen pystyy havaitsemaan ja arvioimaan. Jos jokin toinen laatukriteeri on ristiriidassa ulkonäön kanssa, niin sitten on tehtävä kompromissi. Aloittajalle sanoisin, että kitaran laadun tunnistaminen ei mikään helppohomma olekaan. Osa kitaran laadusta on sellaista ettei sitä pysty kaupassa edes havaitsemaan eli miten se reagoi aikaan. Jotkin kitarat voi alkaa kuivuessaan vääntyilemään tällaista voi tapahtua sangen kalliissakinkitaroissa, mutta enemmän pidän tätä riskiä halpojen kitaroiden vitsauksena.

Kun puu kuitenkin tuppaa jonkinverran kuivuessaan muuttamaan muotoaan, niin on paljon riskialttiinpaa kuivattaa valmista soitinta kuin valmistaa soitin valmiiksi kuivasta puusta. Tämä on selkeä kustannustekijä joka selittää osaltaan soittimen hintaa ja laatua. Itse suosisin halvoissa soittimissa komposiittisia ja laminaattisia rakenteita juurikin niiden vakauden takia ja kokonaista puuta vasta kalliimmissa soittimissa, joissa voi olettaa kuivattamisen tapahtuneen asiallisesti.

Laatukitaran tunnistaa kaikkein parhaiten käytössä, miten se kestää ajan hammasta ja miten se on säädettävissä. Kaupassa keskittyisin havainnoimaan, että soitin on ehjä ja asiallinen rakenteiltaan. Kovin innovatiivisia ja eksoottisia ratkaisuja välttelisin myös kalliissa kitarassa.

Vaikka mitä muuta sanotaan, niin kyllä se hintalappu on sellainen asia joka antaa vihjeen kitaran laadusta eli euron kitaralla on paremmat mahdollisuudet olla laadukas kuin 50 euron kitaralla. Yli tuhannessa eurossa alkaa sitten laadulliset muuttujat häviämään lopullisesti ja siellä ne erot ovat enemmän ylellisyyteen luonteikkuuteen ja pieniin nyansseihin liittyviä.

Minusta aloittaja on hyvällä asenteella liikkeellä ja on ihan oikeisiin asioihin alkanut kiinnittää huomiota. Ole rehellinen itsellesi myös jatkossa ja tee itesellesi selväksi mitä se kitaran hyvyys tarkoittaa juuri sinulle.

Minusta superstraton vaihtaminen pauliksi on aivan parusteltu siirto jota sinun ei tarvitse kenellekään selitellä. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. Kiitos hallulle, ja muillekin. Matkahuoltona en todellakaan osta mitään kitaraa, kitara on semmonen verme joka pitää nähdä ja kokeilla ennen päätöstä. Se ei ole tietokone, jossa ainoa tärkeä asia on speksit: Esimerkkinä, mulla on frendin kitara ikilainassa joka on Jackson PS2.

Siinä on kohtalaisen hyvä kaula, ja se soi akustisesti ihan hyvin minusta tämäkin tärkeä ominaisuus. Sitten hommasin tuon ESP f Vielä haluaisin kerrata ne asiat, mitä tarkistaa käytetyn kitaran ostamisessa: Näillä näkymin olen reilulla kolmella huntilla hankkimassa Esp ltd EC made on Korea, monta vuotta nähnyt kitara mutta siistissä kunnossa.

Olet aivan oikeassa etkä yhtään väärässä. Aikoinaanhan oli myös Squier by Fender ja Epiphone by Gibson. Asia kiinnittää huomiota siksi että pelkkä ESP on noin tonnin kalliimpi ja tehty ameriikassa, mutta kyllä noiden kitaroiden ero selviää viimeistään kassalla: Hinnaltaan halvimmat Fenderit ovat samaa luokkaa kuin kalleimmat Squierit joskin niitä kalleimpia Squjuja taidetaan arvostaa vähän korkeammalle kuin niitä kaikkein vaatimattomimpia Fendereitä.

Gibsonilla on kaikkein selkein tilanne, koska kaikki Gibsonit tehdään USA: Tosin Epiphonea gibsonin halpamerkkinä ei pidä sotkea niihin vanhempiin Epiphoneihin, jotka tehtiin USA: Nojuu, mutta tuo on sama kuin sanois Epiphonea Gibsoniksi tai Squieria Fenderiksi. Eikös se ois vähän pöhköä? Suosittelen joko venailemaan, että PK-seudulta löytyy halpa Gibson Studio tai Japsitokai jos et millään tingi lähettelymeiningistä.

Omien kokemusteni mukaan jos huokealta näyttävään alkuinvestointiin laskee aivan kaiken lähetyskulut, maalit, osia, työkaluja, paljon autolla ajelua niin loppusumma saattaakin olla helposti aivan muuta. Vaikka minulla ei ole kokemusta Thomannin rakennussarjoista niin tämän hintaluokan vehkeissä asiat eivät yleensä mene niin että lyö läjään viidessä minuutissa ja sitten keikalle.

Tulet kohtaamaan puuosissa useita pieniä trimmaamisen kohteita josta kyllä selviät kunhan perehdyt etukäteen mitä olet tekemässä ja olet työskennellessä huolellinen. Apua saa googlaamalla ja täältä. Jos yhtään on sellainen olo että jaksat nähdä vaivaa niin anna mennä! Saat yksilöllisen soittimen ja samalla opit paljon kitaran rakententeesta ja säätämisestä.

Lue tämä ketju niin saat kuvaa halpisrakennussarjojen mahdollisista kauneusvirheistä http: Jos tilaat kaksi samaa sarjaa niin toinen voi olla todella siisti ja toinen paljon vaativaa korjaamista edellyttävä. Basso on jalo soitin. Kasasin kaverille juuri hiljakkoin tällaisen halpis- setin ja siitä jäi vähän huono fiilis.

Puuosat oli lähes ok näköiset ja hardware melkein menettelee yksi takatallapalan korkeussäädön kuusiokolo suti tyhjää , mutta se kaula.

Kaula oli, kuin vuoristorata, eikä raudan saatö vaikuttanut, kuin maksimissaan 9- nauhasta kaulaan päin. Oli hankala saada kitara soimaan nauhasta tallaanpäin ilman, että jätti kielet luokattoman korkealle. Ja "eipä sitä nyt edes pinnoiteta" pojille se vain kuulemma meni ja alkoi olla vähän kiire. No, pojat saivat hätäseen kasatun ja säädetyn pelin, mikä oikeasti soi melko kuolleesti, oli raskas soittaa ja ylöspäin kaulalla mentäessä oli pätkä lähes soittokelvotonta aluetta.

Onhan se ihme, jos tällaisella soittimella harrastus lähtee kiitoon. Minä kuljen, Herra ohjaa! Öljyt tai petsit ei paljoo auta, tulee kolhuja   Basisti, ei siitä mihinkä pääse Kolhut muualla kuin kaulassa on kyllä ihan makuasia. Jotkut jopa ostaa valmiiksi kolhittuja.

Itse en alkaisi tuollaiseen halpissarjaan suihkuttelemaan monia maali- ja lakkakerroksia ja hiomaan niitä, johan siinä menee pinnoitteiseen enemmän rahaa kuin itse sarjaan.

Ennemmin käyttäisin ne rahat parempiin virityskoneistoihin tai vaikka mikkeihin. Puuöljy ja vaha suojaa ihan riittävästi puuta likaantumiselta. Likaantumiselta kyllä, mutta ei tosiaan kolhuilta. Joo, tuleehan siihen basswoodiin helposti relic-lookki, mutta tykkääkö siitä, se on makuasia. Plus se on aika persoonattoman näköistä: Thomannin myymä telesetti on ainakin saman hintainen kuin siitä myytävä valmiiksi kasatut telecasterit.

Ainakin joillakin väreillä saa molempia 69 euron hintaan, siis kittiä ja valmista kitaraa. Myös monella muulla aasian merkillä on saatavilla erilaisia kitaranrakennuskittejä, esimerkiksi Sunsmile. Näillä voi monesti olla jopa valmiiksi kasattu halvempi kuin se rakennussarja. Vaikka se valmis olisi tehty siitä samasta sarjasta. Ei niissä tosin ihan älyttömia hintaeroja monesti ole, mutta saataa olla kuitenkin. Rakennussarjoissa kannattaa muistaa myös se, ettei ne välttämättä tule valmiiksi ihan pelkällä ruuvimeisselillä.

Mikäli on kuitenkin käytössä hieman puutöihin tarvittavia työkaluja ja tiloja niin sitten asia on jo aivan toinen. Tosin jos soitinrakennusta haluaa alkaa harrastamaan tai kokeilla on tällainen varmasti ihan hyvä ja edullinen ratkaisu ensimmäiseksi kitaraprojektiksi. Maksaahan myös erilaiset soitinrakennus kurssitkin jonkun verran ja siihen päälle kaikki materiaalikulut.

Niissäkin voi varmasti tällaisia rakennussarjoja kasata ja saattaa eri kaupungeista löytyä sellaisiakin puuverstaita joilla voi käydä hyvinkin halvalla tekemässä pieniä hommia.

Varmasti kaikki hyvät soitinrakentajat ovat tehneet enemmän tai vähemmän sutta ja näin se menee jokaisessa oppimisessa oli kyse sitten soittamisesta, kitaran rakentamisesta tai jostain muusta. Jos meinaa oikein hyväksi soitinrakentajaksi niin silloin on yleensä myös kiinnostunut muustakin puutöihin liittyvistä jutuista.

Kaikki ei ole kuitenkaan puutöissä yhtä hyviä, vaikka niitä paljon tekisivätkin. Samoin on soittamisessakin, mutta toki kaikessa kehittyy jos vain on halua ja mielenkiintoa tarpeeksi. Maailman paras tuskin tarvitsee olla missään, sehän riittää että itse tykkää ja saa ajan kulumaan mukavan harrastuksen parissa.

Kitaran pintakäsittely on myös sellainen asia, että hyvän näköistä maalausta ja lakkausta ei yleensä tule ihan ensimmäisellä kerralla. Itse kyllä tykkään ihan öljykäsitellyistä pinnoista ja minusta ne vain hienonevat ajan kuluessa, tummuvat ja tulee kaikenlaista ajan jälkeä.

Lakkauksessa ja maalamisessa pitää myös muistaa, ettei sitä voi tehdä ihan kerrostalo yksiössä. Eli se vaatii ihan omat tilat, jos sen haluaa kunnolla tehdä. Rakennussarjoista saa varmasti ihan hyviä jos ne tekee hyvin ja varsinkin jos niihin vaihtaa vielä laadukkaampia osia. Silloin tosin hinta jo nousee helposti niin suureksi, että se kannattaa miettiä kuinka paljon on järkeä projektiin laittaa rahoja kiinni. Tavalisten kuolevaisten tekemiä soittimia kun ei yleensä saa kaupaksi edes niiden osien hinnoilla.

Jos jotain tekee niin se kannattaa tehdä sillä asenteella että se tulee vain itselleen ja siitä yrittää tehdä mahdollisimman hyvän. Koskapa aina tahtoo tulla pieniä mutkia matkaan ja siksipä jos sen kitaran tekemisen on aloittanut sillä asenteella , että "teenpä tällaisen halvan ja kohtalaisen kitaran" niin lopputulos on vielä huonompi. Virheistä kuitenkin oppii ja harrastukset maksaa.

Kitaranrakennusta ja soittamistakaan ei voi oikein järkisyillä tehdä kumpaakaan. Rakentelu ja soittaminen ovat kuitenkin harrastuksena ihan hyviä ja rahansa voi käyttää myös todella paljon huonomminkin. Yhtään kitaraa en ole spray-maalannut, mutta autooni jouduin hankkimaan uuden etupuskurin. Tarvikepuskuri tuli mustana ja eikun maalaamaan vihreäksi. Ovi yläkertaan jäi auki ja ilmavirta taisi luonnollisesti viedä sinne.

Maalaaminen sujui erittäin hyvin. Yläkertaan palattuani huomasin, että kaikki rintamiestalon eteisen lattiaa myöden oli myös vihreän peitossa. Maalia oli "melkein" enemmän eteisen lattiassa kuin puskurissa. Jos perheessä on sen rakkaan vaimon lisäksi myös se juniori ja elämäntyön jatkaja, joka tekee tiettäväksi, kuinka merkittävän taiteilijan lapsi hän on, niin kaikki spreijaaminen sille suunniteltuun tilaan.

Halpa kitara vaimolle mustaa

Halpa kitara vaimolle mustaa

Halpa kitara vaimolle mustaa